Rakas pikku Kuudes Biljoonas Elävä Ihminen: Yhtenä uusimpana jäsenenä raakalaismaisuuksiin yltävävän tiedonjanoiseen lajiimme, ei varmaankaan kestä kovin kauaa, ennen kuin alat kysymään kahta kuuluisaa 64,000 dollarin kysymystä, joiden parissa meistä loput 5,999,999.999 ovat painineet jo jonkin aikaa:

Miten me päädyimme tänne? Ja, nyt kun olemme tällä, miten meidän pitäisi elää?

Oudosti - ihan kuin kuusi biljoonaa meitä ei olisi tarpeeksi päästääksemme alkuun - sitä melkein varmasti tullaan ehdottamaan sinulle, että vastaus kysymykseen asioiden alkuperistä vaatii sinua uskomaan jonkin korkeamman olemassaoloon, näkymättömään, sanoinkuvaamattomaan olentoon joka "on jossain tuolla ylhäällä", kaikkivoipaan luojaan jota me polot, mieleltämme rajalliset oliot emme edes pysty näkemään, vielä vähemmän ymmärtämään. Koska näin on, sinua tullaan vahvasti kannustamaan kuvittelemaan taivas, jota asuttaa vähintään yksi jumala.

Tämä taivaan jumala, on sanottu, teki universumin kirnuamalla sen materian yhdessä valtavassa ruukussa. Tai, hän tanssi. Tai, hän oksensi luomakunnan ulos itsestään. Tai, hän yksinkertaisesti kutsui sen olemaan, ja niin se Oli. Joissain vielä mielenkiintoisemmissa luomiskertomuksissa, yksi mahtava taivaan jumala on jaettu moniksi vähemmiksi voimiksi, pienempiin jumaluuksiin, henkilöitymiin, valtaviin metamorfoituihin "esi-isiin" joiden seikkailut maalaavat tähtitaivaan, tai hullutteviin, mielivaltaisiin, sekaantuviin, julmiin polyteismin pantheoneihin, joiden villit teot vakuuttavat sinulle että oikea luoman alullepanija oli himo: ääretön valta, liian helposti rikkoutuville ihmiskehoille, pilvien kunniaksi. Mutta on vain reilua lisätä että on olemassa myös tarinoita jotka tarjoavat viestiä että alkuperäinen luomisen alullepannut impulssi oli, ja on, rakkaus.

Monet näistä tarinoista iskevät sinuun erittäin kauniina, ja siten viettelevinä. Valitettavasti, kuitenkin, sinun ei ole tarve tehdä puhtaasti kirjallista vastausta niihin. Vain tarinoita kuolleista uskonnoista voidaan pitää arvossa niiden kauneuden takia. Elävät uskonnot vaativat sinulta paljon enemmän. Siispä sinulle tullaan sanomaan että usko "sinun" tarinoihin, ja uskollisuus niiden rituaalimaiseen palvomiseen joka on kasvanut niiden ympärille, täytyy tulla elintärkeäksi asiaksi elämässäsi tässä yliasutussa maailmassa. Niitä tullaan sanomaan kulttuurisi sydämeksi, jopa omaksi identiteetiksisi.

On mahdollista että ne tulevat tuntumaan jossain kohtaa poispääsemättömiltä, mutta vain sillä tapaa mitä vankila on. Ne voivat jossain kohtaa herjetä tuntumasta kuin teksteiltä joissa ihmisolennot yrittivät ratkaista suuren mysteerin, ja tuntua, sen sijaan, selityksiltä toisille ihmisolennoille käskyttääkseen sinua ympäriinsä. Ja on totta että ihmisen historia on täynnä julkista sortoa jumalien sotarvaunujen sanelemana. Uskonnollisten ihmisten mielestä, kuitenkin, yksityinen mukavuus jonka uskonto tuo enemmän kuin kompensoi pahuuden joka on tehty sen nimissä.

Kun ihmisen tieto on kasvanut, on myös tullut selkeäksi että jokainen uskonnollinen tarina koskaan kerrottu, siitä miten me päädyimme tänne, on aika yksinkertaisesti sanottuna väärin. Tämä, vihdoin, on mitä kaikilla uskonnoilla on yhteistä. He eivät saaneet sitä oikein. Ei ollut tähtienvälistä kirnuamista, ei luomistanssia, ei galaksien oksentamista, ei käärme tai kenguru esivanhempia, ei Valhallaa, ei Olympusta, ei kuuden päivän lohtimistemppuja seurattuna päivän levolla. Väärin, väärin, väärin.

Mutta tässä on jotain todella outoa. Pyhien tarinoiden vääräksi todistaminen ei ole laannuttanut antautumista kiihkolle vähääkään. Jos jotain, tämä äkkijyrkkä uskonnon hullunkurisuus johtaa uskovaista vaatimaan vielä enemmän ehdottomasti sokean uskon tärkeyteen.

Tämän uskon takia, muuten, on todistettu mahdottomaksi, monissa osissa maata, estää ihmislajin lukujen paisumista hälyttävästi. Syytä yliasuttua planeettaa ainakin osaksi lajin sielunoppaitten harhaan johtamisesta. Sinun omana elinaikana, voit hyvinkin todistaa yhdeksännen biljoonan maailman asukin saapumisen.

(Jos liian monta ihmistä syntyy seurauksena uskonnon rajoituksista ehkäisyä vastaan, siten myös liian moni ihminen kuolee uskonnollisen kulttuurin takia, kieltäytyen katsomasta silmästä silmään faktoja ihmisen seksuaalisuudesta, - he myös kieltäytyvät taistelemasta sukupuolitauteja vastaan.)

On olemassa noita, jotka sanovat että uuden ajan suuret sodat tulevat olemaan uskonsotia, jihadeja ja ristiretkejä, kuten ne olivat keskiajalla. En usko heihin, tai ainakaan siihen mitä he sillä tarkoittavat. Ota katsaus Muslimi -maailmaan, tai ehkä paremmin sanottuna Islamistiseen maailmaan, käyttääkseni termiä joka usein yhdistetään kuvaamaan Islamin nykypäivän "poliittista haaraa". Jakaumat sen suurimpien valtojen välillä (Afghanistan vs Iran vs Irak vs Saudi-Arabia vs Syyria vs Egypti) on mikä iskee sinun silmään kaikkein voimakkaimmin. Siinä on hyvin vähän jotain mitä voisimme sanoa yhteiseksi tarkoitukseksi (tai hyväksi). Jopa sen jälkeen kun ei-Islamistinen Nato taisteli sodan Albaniassa asuvien Kosovomielisten Muslimien puolella, Muslimi -maailma oli hyvin hidas pyytämään surkeasti tarvittua humanitaarista apua.

Oikeat uskonsodat ovat sotia jotka uskonto päästää valloilleen tavallista ihmistä vastaan "heidän vaikutusvallan alueella". Ne ovat jumalaisten sotia vastaan suurimmalta osin puolustuskyvyttömiä - Amerikan fundamentalistit vastaan ehkäisyn hyväksyvät lääkärit, Iranin mullahit vastaan heidän valtionsa Juutalaiset vähemmistöt, Hindu fundamentalistit Bombayssa vastaan kaupungin kasvavissa määrin peloissaan olevat Muslimit.

Tämän sodan voittajat eivät saa olla ahdasmieliset, marssien sotaan Jumala heidän rinnallaan, kuten aina. Valita epäusko on valita mieli dogmin ylitse, uskoa meidän ihmisyyteemme näiden vaarallisten jumaluuksien sijaan. Joten, miten päädyimme tänne? Älä etsi vastausta satukirjoista. Epätäydellinen ihmistieto on ehkä epätasainen, kuoppainen katu, mutta se on ainoa tie viisauteen joka on sen arvoinen että se kannattaa ottaa. Virgil, joka uskoi että Aristaeus, mehiläistarhaaja, pystyi spontaanisti aikaansaamaan uusia mehiläisiä mätänevästä naudanraadosta, oli lähempänä totuutta ihmisen alkuperästä kuin kaikki kunnioitetut vanhat kirjat yhteensä.

Muinaiset viisaudet ovat modernia hölynpölyä. Elä omana aikanasi, käytä mitä tiedämme, ja kun kasvat, kenties ihmislaji kasvaa kanssasi, ja laittaa sivuun lapselliset asiat.

Kuten laulu sanoo, "Se on helppoa, jos yrität".

Mitä kuolevaisuuteen tulee, toiseen mahtavaan kysymykseen - miten elää? Mikä on oikea teko, ja mikä väärin? - se aika pitkälti perustuu sinun omaan haluusi ajatella itse. Vain sinä voit päättää haluatko olla sujut pappien lakien kanssa, ja hyväksyä että hyvä ja paha ovat jollain tavalla ulkopuolella meistä itsestämme. Minun "mieli uskontooni", jopa kaikkein sivistynein, pääosin vain olettaa meidän ettiset itsemme lastenkaltaisiksi, asettamalla erehtymättömät Suunnannäyttäjät ja auttamattoman moraalittomat Houkutukset yläpuolellemme: iankaikkiset vanhemmat, hyvä ja paha, valo ja pimeys, kaikki yliluonnollisen maailmasta.

Miten, sitten, pitäisi meidän tehdä eettisiä valintoja ilman jumalallista sääntökirjaa tai tuomaria? Onko epäusko vain ensimmäinen askel alaslaskulle aivojen kulttuuri relativismin kuolemaan, jonka mukaan moni kestämätön asia - naisen ympärileikkaus, vain nimetäkseni yhden - voidaan antaa anteeksi kulttuuri-eroavaisuuksiin vedoten, ja ihmisoikeuksien universaalisuus, myös, voidaan sivuuttaa? (Tämä vm. moraalisten oikeuksien polkeminen asuttaa tukijoitansa joissain maailman vaikutusvaltaisimmissa maissa, ja myös, hermostuttavasti, Daily Telegraphin editointisivulla.)

No, ei, se ei ole, mutta syyt miksi niin sanotaan eivät ole selkeitä. Vain suoraviivainen ideologia on selkeä. Vapaus, joka on se sana jota käytän sekulaari-eettisenä asemana, on vääjäämättä epäselvempi. Kyllä, vapaus on se alue jolla ristiriitaisuus saa hallita, se on päättymätön debaatti. Se ei itsessään ole vastaus kysymykseen moraalista, mutta keskustelu siitä kysymyksestä. Ja se on paljon enemmän kuin pelkkää relativismia, koska se ei ole pelkkää päättymätöntä talk-show:ta, mutta paikka jossa valinnat tehdään, arvot määritellään ja niitä puolustetaan. Intellektuelli vapaus, Euroopan historiassa, on suurimmaksi osakseen tarkoittanut vapautta kirkon rajoituksista, ei niinkään valtion.

Tämä on taistelu jota Voltaire taisteli, ja se on myös se mitä kaikki kuusi biljoonaa meistä voisimme tehdä itsellemme, vallankumous jossa jokainen meistä pystyisi pelaamaan pientä osaa, kuudetta biljoonatta osaa: voisimme lopullisesti kieltää kaikki papit ja fiktiot joiden puolesta he vaativat puhua, olla poliisimies meidän vapauden ja käytöksen puolesta. Voisimme lopullisesti laittaa tarinat takaisin kirjoihin, laittaa kirjat hyllyihin, ja nähdä maailman ilman dogmeja ja sellaisenaan.

Kuvittele ettei taivasta ole, minun rakas Kuudes Biljoonas, kunnes taivas on rajana.

                                                                                                                                                                                                                                               Salman Rushdie, 1999

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on Salmanin vuonna 1999 kirjoittama essee, jota en löytänyt suomennoksena. Otin vapauden muokata vaikeimpia kielikuvia helpompaan muotoon, enkä vastaa käännöksessä olevista virheistä. Alla vielä joitain linkkejä:

https://www.theguardian.com/books/1999/oct/16/salmanrushdie

https://fi.wikipedia.org/wiki/Relativismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekularismi

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Daily_Telegraph

https://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lentävä_spagettihirviö