Niin eksyksissä

halusi tulla näkyviin

Saada rakkautta

tullakseen evätyksi niin

Sydän köynnöksiä täynnä

kuin talo varmaa

Pyydän luoja armoa

teen kuolemaa

 

Mein rinnas kipinöi liekki muinainen

tunnen sen

Se koittaa tyrmästään päästä

lähtee lentoon

Me liekkii kohennettiin

ruokittiin sitä elohon

Vaan tää tyhjyys on viekas

ei se mitään vartoo...

Se on kaikkivoipa voima

kun osaa vaan katsoo

 

Kahlasin raskasta virtaa kauan

aatetta toisen mielen

Se verkko johon jää suuret

mut silmien läpi pujahtaa pienet

 

Soihtu sammuu

pisarat painavat ne kantaa

Sulaa talvi alta, luo tilaa kevääl

täytyy vain malttaa

 

Kuinka pieneks voi sanan purra?

Heittää roskakoriin, sen kirousta murtaa

Päivän sankari pelkää yötä mustaa

Se kasvot vie...

Viivan seinään rustaa