Vihreä taivas lepattaa rauhattomasti.

Kuolema otti runoilijan,

joka oli itseään vanhaa hyvää aikaa.

Hänen lähelleen tulivat tähdet

kun sota syttyi, kuin aavat

hänen mielessään.

Kuolema otti luokseen tuntijansa.

Vihreä taivas lepattaa.

(c) Väinö Kirstinä