Taas aika kirjoittaa tännekkin. Katselin tuossa viime päivityksiäni ja totesin, että aika masentavaa meininkiä on ollut. Onneksi nyt on asiat hieman parempaan päin. Olen löytänyt tytön, joka on fiksu ja kaiken kukkuraksi tuntuu vielä pitävän musta. Tottakai tässä kokoajan sellainen pelko on, että jos tulee puhuttua jotain ohi suun tai muuten sössin koko jutun, mutta koitan olla positiivisin mielin.

Olen nyt ollut vähän yli kuukauden työssäharjoittelemassa kittilän tuntumilla. Ollut ihan mukavaa, vaikka ajomatkat ovat toisinaan ihan helvettiä. Täällä pääse kalastelemaan, yöt saa nukkua omassa hirsimökissä ja iltapäivisin lämmitellä takkaa. Jokin outo kaipuu silti tuntuu sisällä, vaikka pitkästä aikaa onnellinen olenkin. Ikävä? Mihin? Kehen?

Täällä näkyy tähdet tosi hyvin. Ulkovaloja ei yöllä pidetä päällä, joten valosaaste jää minimiin. Revontuliakin näkyy melko usein, itse en kuitenkaan ole vielä kerinnyt nähdä kuin yhdet (kunnolliset). Ostin antikvariaatista Zen ja moottoripyörän kunnossapidon viikko pari sitten. Olen kyseisen kirjan jo aiemmin lukenut, mutta halusin sen kirjahyllyyni ja ehkä luen sen jopa uudestaan, onhan se mulla mukana täällä. Nyt alla on yksi suomalaisen naishenkilön kirjoittama kirja, oikeastaan se on kokoelma epitaaffeja tai pikku novelleja, kertomuksia ihmisten ajatuksista ennen pyövelin eteen menoa. Melko pysäyttävää, eikä helppoa luettavaa, mutta pala kerrallaan.

Huomenna työkaveri tulee kertomaan uutiset labrasta. Verta vietiin tutkittavaksi kuulemma ouluun ja rovaniemelle, saadakseen tietää mikä hänellä on. Toivottavasti selviää ettei mitään vakavaa. Olen tehnyt hänen kanssa aitoja ja hän vaikuttaa ihan mukavalta äijältä.

Kiitos kun jaksoit lukea. - OA