Miettiiköhän kukaan muu koskaan tähtiä? Tulee aina jotenkin levollinen olo kun tulen iltavuorosta ja taivas ei oo pilvessä. En tunnista montakaan tähtikuviota. Ehkä kolme. Luultavasti jossain kohtaa saan energiaa niidenkin tutkimiseen, mutta sen aika ei ole nyt. Mutta siis tähdistä. Siellä ne möllöttää tuhansien ja miljoonien valovuosien päässä, antaen valoaan. Se on aika jännää. Keskellä tyhjää avaruutta, tai, eihän se tyhjä ole, mutta käytännössä ääretön, joten pirusti siellä tilaa on.. Anyways. Tähdet näkyy niin tuntuu ettei ole niin unessa. Sitä on vaikea selittää.. Törmäsin about viikko sitten yhteen kauniiseen lausahdukseen, jota sitten fundeerasin varmaan koko loppu illan. Tällanen: "Moonlight drowns out all but the brightest stars." Tolkienia. Tiedän, ehkä vähän mainstream, mutta hell with it, tuollaisen lausahduksen takana on pakko olla nerokas mieli. 

Tähdistä puheenollen, näitä tähteitä kun katsoo, mitä rippeitä mun korjaamattomasta typotuksesta ja ehkä silmiinpistävästä oikeinkirjoituksesta jää, niin haluan sanoa etten koita korjailla sitä paljoakaan. Kirjoitus on kuin hiukset. Voi näyttää nätiltä, jos ne kammataan, mutta luonnollisena ne on hienommat.

Oon nyt taas vähäsen innostunut kirjottelemaan. Toivottavasti saan edes jollekkin hyvän mielen. Tai edes mietittävää. Mutta nyt on aika palata ruuan pariin, palasin juuri iltavuorosta. Adios