Hyvää lauantai-iltaa. Olin perjantaina tekemässä tuttavuutta täkäläisiin, tässä lähellä olevassa räkälässä. Tai paremmin sanoen pikkubaarissa, onhan se melko mukava paikka. Ennenkuin rupean sitä liikaa kehumaan, siirrytään asiassa eteenpäin. Tosiaan, olin vaihteeksi hyvin juovuksissa, sain melkeen turpaani ja hukkasin puhelimeni. Mitä luultavimmin se kyllä varastettiin, koska kävin vielä tänään kysymässä sen perään, enkä saanut baarimikolta vastaukseksi kuin kiusaantuneen hymyn. Nyt taas yhtä örvellysiltaa fiksumpana, sisäinen ääneni onkin kehoittanut minua ryhtymään absolutistiksi.

Olen näköjään aamulla, kun odottelin että baari avaa ovensa, rustaillut näinkin ilontuntuisia säkeitä paperille:

"Vihaan sitä tunnetta, kun istun krapulassa tuolilla, ihan hajalla ja tuijotan tyhjyyteen."
"Sanat vilisevät pään sisällä ilman minkäänlaista ohjausta, samalla mieli pui erilaisia skenarioita siitä miten kaikki olisi voinut tapahtua toisin." + muutama muu.

Krapula on ihanaa, eikö?

Palataan kuitenkin tarinassa siihen, kun olin etsimässä puhelintani. Kiusallisen hymyn vastaanotettuani, pyydän baarimikkoa laskemaan minulle pienen kokiksen ja soittamaan mulle taksin. Hörppäänkin kokiksen kitusiini ja taksi tulee nopeasti. Mihin? Kirjastoon. Kirjastossa saan vaihdettua kännykässä olleiden sovellusten salasanat. Mulla ei ole kiinteetä nettiä, eli jaan puhelimelta netin läppärille, joten en pääse nettiin muuten, nyt kun puhelin on omilla (tai sanoisinko jonkun toisen) teillään. Se on kieltämättä vähän orpo olo olla 750km päässä lähimmistä ystävistäsi, jäätävän krapulan omaavana, ilman puhelinta ja ilman nettiä. Taksi saapuu Rollon pääkirjastolle. ->  vaihdan salasanat, kaikki ok, jees. Hetken haahuiltuani löydän käsiini aulamiehen, tai miksi näitä sanotaankin, ja saan hänet tilaamaan mulle uuden taksin. Mihin nyt? No elisa kauppaan. Tässä vaiheessa olin vielä täysin sormi suussa sen suhteen, miten uuden simin hommaaminen luontuu, mutta se kävi loppujenlopuksi hyvinkin kivuttomasti. 5e käteen, vanhan sirun kuolletus ja that's it. Ostin samassa halvan samsungin luurin, millä varmasi pärjää taas jonkin aikaa, varsinkin jos vähennän näitä baarisekoiluja.

Tää elisakauppa oli jonkinlaisessa nelikerroksisessa ostoskeskuksessa. Mulla meni valehtelematta puolituntia että osasin suunnistaa sieltä ulos. Kuitenkin ulos päästyäni näen valtavan muumin ja silmäni alkaa kiiltämään: tuonne on päästävä. Riisun hanskat ja kiroan kylmyyttä ja otan kuvan.

Nyt päästään siihen, miksi ajattelin tehdä tämän rustailun.

"Herranjumala."

"Joku on kussut muumipeikon naamalle."

Olen kieltämättä hykerrellyt tänäpäivänä melko paljon ajatukselle siitä, mikä saa ihmisen kiipeämään helvetin ison jääveistoksen päälle (ja mikä kaiken kukkuraksi näyttää aika helvetin vaivalloiselta) ja päästämään virtsansa siihen. Onko tämä jotain uutta reviiritietoisuutta? Känniläinen kusee muumin kuonolle julistaen "Tää on ny mu!" Sitä ei voi tietää.