Istun pellon pientareella, märän sammalpeitteen päällä, katsellen maaseudun vanhoja latoja, huomaamatonta luonnon liikettä ja harmaata taivasta. Lato on iäiltään hyvin vanha, luultavasti sotien aikainen. Sen katto on painunut alas, ikkunaristikko roikkuu repaleisena; hyvä että se pysyy pystyssä. Linnut ovat kätkeytyneet piiloihinsa, vain naakkapariskunta rupattelee sähkölangan päällä. Juttelevat varmaankin kesästä, sitä minäkin toivoisin.. Tumman taivaan alla on kolea ilma, tuuli ujeltaa etelästä. Talvirenkaat saavat odottaa, lupasivat lumimyrskyä pääsiäiseksi.. Mahtaako tulla vetenä?  Nousen ja lähden tallustamaan veli Petrarcan kanssa; aika tulee vielä...