maanantai, 28. joulukuu 2020

Muminaa nurkan takaa

"Inertiaalikoordinaatisto on koordinaatisto, jossa Newtonin ensimmäinen ja toinen laki pätevät. Toisin sanoen inertiaalikoordinaatistossa kappale on kiihtyvässä liikkeessä vain, jos siihen kohdistuu jokin nettovoima. Kaikki laajenemattoman avaruuden nollagravitaatiokaarevuuden kenttien ideaaliset inertiaalikoordinaatistot (Suppea suhteellisuusteoria) ovat keskenään ekvivalentteja ja voivat liikkua tasaisella nopeudella toistensa suhteen. (ks. Kaksosparadoksi). Yleisen suhteellisuusteorian testeissä varmistettujen tulosten mukaan oikeita inertiaalikoordinaatistoja ovat vain ns. vapaasti putoavat koordinaatistot." 1*

Toisin sanoen, vanha testamentti kuvaa syntiinlankeemusta, jota yleinen suhteellisuusteoria povaa. Kun ihminen on vapaassa pudotuksessa, hän ei käytä voimaa määritelläkseen tai tehdäkseen hyviä (tai huonoja) asioita (vrt. lankeemus).

Käytännössä kuvainnollisessa vapaassa pudotuksessa ihminen voi olla vain jos hän uskoo kaiken. (Siten hänelle ei tule ristiriitoja)

Kysymys kuuluukin onko tämä edistystä?

Lopuksi voisin tähän todeta, että Jeesusta seuratessa, aivan varmasti, tulee ristiriitoja. (pun intended)

1* (https://fi.wikipedia.org/wiki/Inertiaalikoordinaatisto)

lauantai, 12. joulukuu 2020

fly, like swiss waiting high on a wild new

https://www.youtube.com/watch?v=e3fUC35KZlQ

lauantai, 22. elokuu 2020

We are but falling leaves

Nonsense runoutta tältä illalta



      Cradle of washed sins,

traded in the isle of mist,

      whirled back to the maidens thyme,

saved from the nurseries rhyme.


Ahki glazed Nashes glowing tear,

    blamed it the Moons freefall sear,

         hindered by noon and vastly foes, -

routine that never ends, -

                                perhaps?

                                             in a voe.


Flame was great,

   and gave Giants their will,

saved mankind from their kin,

                      showed something much more to find:


                                                           that everything was not in vain.



maanantai, 13. huhtikuu 2020

Yhteiskunnan tilasta

Ajattelin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa joitain ajatuksiani. Nyt kun kaiken päälle on kaatunut koronakriisin aiheuttama varjo, tuntuu että ihmisten väliset suhteet ovat vieläkin enemmän koetuksella kuin ennen. Vielä palatakseni taaksepäin; muutama vuosi sitten vannoin etten palaisi politiikan pariin, enkä omaisi poliittista mielipidettä. Nykypäivänä se on vain kovin vaikeaa. 

Olen aina luonnehtinut itseäni jokseenkin puolueettomaksi, ehkä hivenen anarkistiseksi luonteeksi, joka tykkää välillä kiusoitella ja kokeilla nk. yhteiskunnallisen normaalin käytöksen rajoja. Siten on helpompi nähdä kokonaiskuvaa. Näkemällä sen mitä ei saa tehdä, näkee parhaiten ketä on vallassa. Huolestuttavinta tässä alkaa olla se, että tuntuu että tällä hetkellä kumpaakaan poliittista ääripätä ei saa kritisoida, tai muuten siitä tulee 'paskamyrsky'. Molemmat puolet hakevat vipuvartta yksilön vapaudesta, oli se sitten puolustakseen itseään tai vakuuttaakseen vastustajan.

Suomessa on tällä hetkellä suurin kaksijako mitä olen elämäni aikana nähnyt. Toisaalta on tämä viher-vas-demari hallitus ja vastapainona sitten persut. Ihmekkään että on vaikea ylläpitää tasapainoa kun ääripäät ovat karanneet näin kauas toisistaan.

Ajatellaas sitten psykologisesta näkökulmasta. Minä olen täysi maallikko psykologian saralla, mutta olen lukenut sitä aika paljon. Erityisesti olen ollut kiinnostunut Jungilaisesta psykologiasta. Mitä minä näen tämän hetken Suomen hallituksessa, on sielullinen dikotomia, jossa molemmat puolet projisoivat varjonsa vastapuoleen. Toki, näin hallitus yleensä toimiikin. Hallitus edustaa valtiollista elintä (vrt. ns. valtion sielu), ja oppositio varjoa, josta ammennetaan voimaa kivuliaisiin muutoksiin, mutta mitkä yleensä ovat tarvittavia. Mitä koitan sanoa, on että uskon että Suomen nykytilassa hallitus ja oppositio ovat ajautuneet niin kauas toisistaan, että ne eivät enää edes käsitä olevansa yhden ison valtiollisen elimen osia, päinvastoin he uskovat että tämä toinen osa heidän sieluaan on jokin sellainen mikä täytyy nujertaa, vaikka todellisuudessa molemmilla olisi vaikka mitä toiselle annettavaa. 

Ennen kuin "vihervassarit ja natsit" ymmärtävät olevansa molemmat osa ihmiskuntaa, ja että todellisuudessa he ovat molemmat samaa mieltä, mutta katsovat asioita niin eri perspektiiveistä, että se tuntuu kuin katsoisi vääristävän lasin läpi, en usko että poltiittinen ilmapiiri tulee parantumaan tulehduksestaan.

Sietää pitää mielessä, että natsit olivat kansanmurhan suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi suuria luonnon ystäviä, jotka uskoivat tekevänsä oikein paremman tulevaisuuden vuoksi. Niin varmasti uskoo moni tämän päivän natsikin. Se ei silti ole syy sitä sietää, mutta antaa vastauksia kysymykseen: Miksi?

Seuraavassa linkissä hyvin kuvaava keskustelu sielun ja varjon välillä, joka on mielestäni rakentava ja hyvin kaunis: https://imgur.com/gallery/FdU4PBf

tiistai, 19. marraskuu 2019

Pallas

Shallow weather can't let me be myself

- So I vow for the sharpness of frost,

to winters tears of frost and ice.

 

The ravens have grown uneasy today

mourning more day by day

-  they have heard the call to arms

as the land covers in snow

and last leaves wither on the ground

 

they shriek and gaze over the land

to tell their tales to the spirits of fjelds.

 

 

 

 

 

 

  • Minusta

    Ajatuksia laatikon ulkopuolelta, jo vuodesta 93. Yhteydenotot lekkitekki@gmail.com