https://www.youtube.com/watch?v=e3fUC35KZlQ

Nonsense runoutta tältä illalta

      Cradle of washed sins,

traded in the isle of mist,

      whirled back to the maidens thyme,

saved from the nurseries rhyme.

Ahki glazed Nashes glowing tear,

    blamed it the Moons freefall sear,

         hindered by noon and vastly foes, -

routine that never ends, -

                                perhaps?

                                             in a voe.

Flame was great,

   and gave Giants their will,

saved mankind from their kin,

                      showed something much more to find:

                                                           that everything was not in vain.

Ajattelin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa joitain ajatuksiani. Nyt kun kaiken päälle on kaatunut koronakriisin aiheuttama varjo, tuntuu että ihmisten väliset suhteet ovat vieläkin enemmän koetuksella kuin ennen. Vielä palatakseni taaksepäin; muutama vuosi sitten vannoin etten palaisi politiikan pariin, enkä omaisi poliittista mielipidettä. Nykypäivänä se on vain kovin vaikeaa. 

Olen aina luonnehtinut itseäni jokseenkin puolueettomaksi, ehkä hivenen anarkistiseksi luonteeksi, joka tykkää välillä kiusoitella ja kokeilla nk. yhteiskunnallisen normaalin käytöksen rajoja. Siten on helpompi nähdä kokonaiskuvaa. Näkemällä sen mitä ei saa tehdä, näkee parhaiten ketä on vallassa. Huolestuttavinta tässä alkaa olla se, että tuntuu että tällä hetkellä kumpaakaan poliittista ääripätä ei saa kritisoida, tai muuten siitä tulee 'paskamyrsky'. Molemmat puolet hakevat vipuvartta yksilön vapaudesta, oli se sitten puolustakseen itseään tai vakuuttaakseen vastustajan.

Suomessa on tällä hetkellä suurin kaksijako mitä olen elämäni aikana nähnyt. Toisaalta on tämä viher-vas-demari hallitus ja vastapainona sitten persut. Ihmekkään että on vaikea ylläpitää tasapainoa kun ääripäät ovat karanneet näin kauas toisistaan.

Ajatellaas sitten psykologisesta näkökulmasta. Minä olen täysi maallikko psykologian saralla, mutta olen lukenut sitä aika paljon. Erityisesti olen ollut kiinnostunut Jungilaisesta psykologiasta. Mitä minä näen tämän hetken Suomen hallituksessa, on sielullinen dikotomia, jossa molemmat puolet projisoivat varjonsa vastapuoleen. Toki, näin hallitus yleensä toimiikin. Hallitus edustaa valtiollista elintä (vrt. ns. valtion sielu), ja oppositio varjoa, josta ammennetaan voimaa kivuliaisiin muutoksiin, mutta mitkä yleensä ovat tarvittavia. Mitä koitan sanoa, on että uskon että Suomen nykytilassa hallitus ja oppositio ovat ajautuneet niin kauas toisistaan, että ne eivät enää edes käsitä olevansa yhden ison valtiollisen elimen osia, päinvastoin he uskovat että tämä toinen osa heidän sieluaan on jokin sellainen mikä täytyy nujertaa, vaikka todellisuudessa molemmilla olisi vaikka mitä toiselle annettavaa. 

Ennen kuin "vihervassarit ja natsit" ymmärtävät olevansa molemmat osa ihmiskuntaa, ja että todellisuudessa he ovat molemmat samaa mieltä, mutta katsovat asioita niin eri perspektiiveistä, että se tuntuu kuin katsoisi vääristävän lasin läpi, en usko että poltiittinen ilmapiiri tulee parantumaan tulehduksestaan.

Sietää pitää mielessä, että natsit olivat kansanmurhan suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi suuria luonnon ystäviä, jotka uskoivat tekevänsä oikein paremman tulevaisuuden vuoksi. Niin varmasti uskoo moni tämän päivän natsikin. Se ei silti ole syy sitä sietää, mutta antaa vastauksia kysymykseen: Miksi?

Seuraavassa linkissä hyvin kuvaava keskustelu sielun ja varjon välillä, joka on mielestäni rakentava ja hyvin kaunis: https://imgur.com/gallery/FdU4PBf