Sitten vähän kuolemasta. Vaikea aihe puhua. Yritän siitä huolimatta.

Elikkäs.. Käväsi tuossa mielessä, että mitä kuolema tarkoittaa? Onhan meillä erilaisia käsityksiä sen olemuksesta, mutta mitään varmaa tietoa on mahdoton saada. Tai jos sinä satut tietämään mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kerro ihmeessä. Anyways. Intiassa, tai sen uskonnoissa, ollaan melko kauan uskottu kuolemanjälkeiseen elämään ja jälleensyntymiseen. Kristillisessä traditiossa taasen päädymme, me modernin sukupolven uskovaiset, taivaaseen kuolemamme jälkeen. Okei, nyt lopetan puhumasta 'me' muodossa, enhän kuulu itsekään kirkkoon enää. Takaisin aiheeseen. Kreikkalaisessa perinteessä, ja ylipäätäänkin vanhemmassa kristillisessä perinteessä kannustetaan kovinkin paljon kuolevaisuuden muistamiseen. Moni varmaankin muistaa ehkä jo hiukan kuluneen lausahduksen: 'Memento mori'. Se on hyvä jalansija, mutta vittumainen nousta. Tällainen kirkon suorittama peloittelu, tarkoitan siis vanhan kirkon, pimeää keskiaikaa ja sitä rataa, on luultavasti kaatanut montakin linnun lentoa, sanomattakaan niitä monta kananlentoa, jota yksilölliseen elämään taipuva ihminen yrittää taipaleensa varrella. Nyt meni vähän liian abstraktiksi, mutta jokainen voi sitten suurennuslasillaan päätellä, mitä ajoin takaa. Itse noitajahti saa päättyä tähän. Seuraavaksi puhun omista kokemuksistani.

Olen yrittänyt lähestyä kuolemaa ainakin parilla eri tavalla. Nuorempana yritin tietenkin naiivisti kieltää sen, unohtaa jumalan ynnä muut entiteetit. Olinhan itse aina puikoissa ja osasin kaiken parhaiten. Kuolemaa on helpoin välttää, kun ei sitä ajattele. Ja enhän minä ajatellut. Annoin asian olla ja that's it. Nyt nuorella aikuisiällä on oppinut hiukan sitä katsomaan. "Silmiin" ei kuitenkaan.

Olen koittanut hyväksyä kuoleman. Kun katselee asioita atomitasolla, huomaa tarpeeksi tutkittuaan kaikkinaisen epätasapainon. Otetaan esimerkiksi vaikka elektroni. Sitä ympäröi protoni ja neutronikehä. Vähän niinku ketju, yks kaks, yks kaks.. Ne on kaikki kytköksissä toisiinsa, tehden sen ytimen. Ne kuitenkin liikkuu kokoajan, eikä atomin sijaintia pystytä loppujenlopuksi mittaamaan millään ihmiskunnan käsillä olevilla konsteilla, niin että saataisiin varma tieto. Ja joku sanoi että totuuden etsiminen on hankalaa? Summa summarium, tällä varmaankin koitin vain demonstroida sitä, että näin tieteellisen kaavan kautta organismien kiertokulun, koko ajan käynnissä olevan jatkuvuuden, kuoleman ja elämän kierron. (okei, nyt toistan itseäni) Näin vakuuttelin itselleni että olisi vain helpompaa hyväksyä kuolema siinä hetkessä kun elin. Vaikea sitä on karatakkaan.

Olen koittanut myös kieltää sen. Semmonen pikku jumala-kompleksi... Ei vaan, se teki itsetunnolle ihan hyvää, suosittelen jokaiselle ketä ei tunnu saavan itsestään tarpeeksi irti. Edellisen pläjäyksen ideaa lainaten, ajattelin että "Hei, miks tätä ei vois kääntää toisinpäiten myös!" Koska kyllähän sen voi. Elämä on sattumanvaraista. Toisille sattumakin voi olla totuus. Mielestäni tämä on ehkä ollut -tähän mennessä- tervein katsantatapa asioihin. Sattumaa, epäsäännönmukaisuutta, yhtä liikkuvaa panta rheitä. Feels good. Ainakin siihen asti, kunnes tuntuu pahalta. Mutta vesi kantaa pois senkin, kun vain antaa luvan. Vielä tarkennukseksi, en tarkoita tällä että näkisin elämän, maailmankaikkeuden, olevan kaaos. Näen sen vain hyvin järjestäytyneenä kaaoksena. Tulee jopa mieleen lapsuudenkotini siivouskomeron oven sisäpuolelle teipattu plagaatti: "Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen". Saattaako olla ollut mitään vaikutusta... En siis koita olla nenäkäs, olen vain vittumainen. 

OPUILOH UP TFF IFSF.

Hasselpähkinää illaksi.