]]>]]>
Cradle of washed sins,
traded in the isle of mist,
whirled back to the maidens thyme,
saved from the nurseries rhyme.
Ahki glazed Nashes glowing tear,
blamed it the Moons freefall sear,
hindered by noon and vastly foes, -
routine that never ends, -
perhaps?
in a voe.
Flame was great,
and gave Giants their will,
saved mankind from their kin,
showed something much more to find:
that everything was not in vain.
Suomessa on tällä hetkellä suurin kaksijako mitä olen elämäni aikana nähnyt. Toisaalta on tämä viher-vas-demari hallitus ja vastapainona sitten persut. Ihmekkään että on vaikea ylläpitää tasapainoa kun ääripäät ovat karanneet näin kauas toisistaan.
Ajatellaas sitten psykologisesta näkökulmasta. Minä olen täysi maallikko psykologian saralla, mutta olen lukenut sitä aika paljon. Erityisesti olen ollut kiinnostunut Jungilaisesta psykologiasta. Mitä minä näen tämän hetken Suomen hallituksessa, on sielullinen dikotomia, jossa molemmat puolet projisoivat varjonsa vastapuoleen. Toki, näin hallitus yleensä toimiikin. Hallitus edustaa valtiollista elintä (vrt. ns. valtion sielu), ja oppositio varjoa, josta ammennetaan voimaa kivuliaisiin muutoksiin, mutta mitkä yleensä ovat tarvittavia. Mitä koitan sanoa, on että uskon että Suomen nykytilassa hallitus ja oppositio ovat ajautuneet niin kauas toisistaan, että ne eivät enää edes käsitä olevansa yhden ison valtiollisen elimen osia, päinvastoin he uskovat että tämä toinen osa heidän sieluaan on jokin sellainen mikä täytyy nujertaa, vaikka todellisuudessa molemmilla olisi vaikka mitä toiselle annettavaa.
Ennen kuin "vihervassarit ja natsit" ymmärtävät olevansa molemmat osa ihmiskuntaa, ja että todellisuudessa he ovat molemmat samaa mieltä, mutta katsovat asioita niin eri perspektiiveistä, että se tuntuu kuin katsoisi vääristävän lasin läpi, en usko että poltiittinen ilmapiiri tulee parantumaan tulehduksestaan.
Sietää pitää mielessä, että natsit olivat kansanmurhan suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi suuria luonnon ystäviä, jotka uskoivat tekevänsä oikein paremman tulevaisuuden vuoksi. Niin varmasti uskoo moni tämän päivän natsikin. Se ei silti ole syy sitä sietää, mutta antaa vastauksia kysymykseen: Miksi?
Seuraavassa linkissä hyvin kuvaava keskustelu sielun ja varjon välillä, joka on mielestäni rakentava ja hyvin kaunis: https://imgur.com/gallery/FdU4PBf
]]>- So I vow for the sharpness of frost,
to winters tears of frost and ice.
The ravens have grown uneasy today
mourning more day by day
- they have heard the call to arms
as the land covers in snow
and last leaves wither on the ground
they shriek and gaze over the land
to tell their tales to the spirits of fjelds.
]]>
ehkä jonain päivänä osaan
kirjoittaa sanoilla jotka eivät jää paperille
mutta jotka painuvat sydämeen
mieleen
olla hiljaa kauniisti
jos en ole siellä
odota minua, ole kiltti
sillä minä olen jo kauan odottanut sinua
Olen nyt ollut vähän yli kuukauden työssäharjoittelemassa kittilän tuntumilla. Ollut ihan mukavaa, vaikka ajomatkat ovat toisinaan ihan helvettiä. Täällä pääse kalastelemaan, yöt saa nukkua omassa hirsimökissä ja iltapäivisin lämmitellä takkaa. Jokin outo kaipuu silti tuntuu sisällä, vaikka pitkästä aikaa onnellinen olenkin. Ikävä? Mihin? Kehen?
Täällä näkyy tähdet tosi hyvin. Ulkovaloja ei yöllä pidetä päällä, joten valosaaste jää minimiin. Revontuliakin näkyy melko usein, itse en kuitenkaan ole vielä kerinnyt nähdä kuin yhdet (kunnolliset). Ostin antikvariaatista Zen ja moottoripyörän kunnossapidon viikko pari sitten. Olen kyseisen kirjan jo aiemmin lukenut, mutta halusin sen kirjahyllyyni ja ehkä luen sen jopa uudestaan, onhan se mulla mukana täällä. Nyt alla on yksi suomalaisen naishenkilön kirjoittama kirja, oikeastaan se on kokoelma epitaaffeja tai pikku novelleja, kertomuksia ihmisten ajatuksista ennen pyövelin eteen menoa. Melko pysäyttävää, eikä helppoa luettavaa, mutta pala kerrallaan.
Huomenna työkaveri tulee kertomaan uutiset labrasta. Verta vietiin tutkittavaksi kuulemma ouluun ja rovaniemelle, saadakseen tietää mikä hänellä on. Toivottavasti selviää ettei mitään vakavaa. Olen tehnyt hänen kanssa aitoja ja hän vaikuttaa ihan mukavalta äijältä.
Kiitos kun jaksoit lukea. - OA
]]>vaikka tuskin koskaan pystyn olemaan kuin he.
Noh;
antavat he lohtua tässä yksinäisessä kaksiossa
kuten antavat myös kirjatkin.
Ehkä huomenna saan taas voimaa tehdä asioita,
tehdä muuta, kuin vain olla ja katsoa.
Mutta nyt riittää itsesääli. Ehkä olisi jo aika juoda unohduksen kuiva juoma. Ei maailma ole koskaan niin huonossa jamassa mitä se antaa näyttää. Minulla alkoi viikonloppu tänään, joten toivotankin sinulle, rakas lukijani, aikaiset ja hyvät viikonloput.
